Mikrobiperäinen haju tai muu poikkeava haju

Mikä on mikrobiperäinen haju? 

Kohteessa havaittu mikrobiperäinen tai muu poikkeava haju voi johtua rakenteessa olevasta mikrobi- tai homevauriosta. Se on seurausta mikrobien kasvamisesta ja aineenvaihdunnasta. Haju on luokiteltu riskihavainnoksi KH 90-00394 -kortissa, Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, jossa on annettu ohjeet kuntotarkastuksen tekemisestä.

Kuntotarkastuksella tulee kiinnittää huomiota poikkeaviin hajuihin ja tällöin kohteeseen suositellaan tehtäväksi lisäselvityksiä syiden selvittämiseksi.

Lue artikkelimme ja opit tunnistamaan mikrobiperäisen hajun merkitys sekä seikat, joihin sinun tulee kiinnittää huomiota omakotitalokaupoilla. Lue lisää ja selkiytät kokonaiskuvaa aiheesta. PRKK:n asiantuntijat auttavat sinua onnistumaan . 

Tarjoamme myös lisätiedon lähteitä ja voimme tarjota sinulle jopa henkilökohtaisia neuvoja ja tukea.

Mistä mikrobiperäinen haju tai muu poikkeava haju voi johtua? 

Mikrobiperäinen haju on yleensä peräisin mikrobikasvustosta, joka voi sijaita rakenteen pinnalla tai syvemmällä rakenteissa. Se voi olla peräisin myös rakennuksen ryömintätilasta tai sokkelirakenteen vanhoista muottilaudoista jne. Yleensä ilmiöön liittyy myös kosteus, tosin ei aina. On myös mahdollista, että haju on peräisin rakennusmateriaaleista käytetyistä kemiallisista yhdisteistä. 

Eräs tavallisimmista homeen hajua muistuttavista tunkkaisista hajuista ovat kloorifenoliyhdisteet. Tetrakloorianiosolia käytettiin 1930–1990 -luvuilla puunsuoja-aineena. Se vapautuu sisäilmaan vähitellen. Hajuhaitat huomataan yleensä vasta vuosikymmenten jälkeen. Tälle hajulle ei voi oikein tehdä mitään, se tarttuu melkein kaikkeen sisällä olevaan materiaaliin. Terveydensuojelulaissa tetrakloorianiosolin haju on määritelty terveydelliseksi haitaksi. Pienet pitoisuudet eivät kuitenkaan ole haitallisia.

Tetrakloorianiosoli-yhdisteistä tulevan hajun mittaamiseen ei ole laitetta. Ongelmasta pääsee tietysti eroon poistamalla rakenteista puutavara, joka on käsitelty kyseisellä aineella, mutta tämä tarkoittaa silloin yleensä koko talon purkamista.

Myös puunsuojaukseen käytetty kreosootti aiheuttaa hajuhaittaa. Haju muistuttaa ratapölkkyjen hajua. Kreosootti on syöpää aiheuttava aine. Ainetta käytettiin yleisesti 1800–1960 luvuilla. Mm. tervapaperi, vedeneristeet ja kattohuovat sisälsivät kreosoottia. Vanhoissa taloissa näitä materiaaleja voi näin löytyä joka paikasta.

Kreosootin olemassaolon voi selvittää mittaamalla ilmasta tai materiaalista PAH-pitoisuuden, joka analysoidaan laboratoriossa. Ongelmasta pääsee eroon poistamalla rakenteen, joissa kreosoottia on käytetty

Mistä muusta mikrobiperäinen haju voi johtua? 

Rakennus- ja sisustusmateriaalit voivat aiheuttaa hajuhaittaa. Ummehtunut haju johtuu tällöin yleensä irtoavista VOC-kaasuista. Näitä yhdisteitä syntyy materiaalien kastuessa, eikä aina tarvitse olla kyseessä vanha rakennusmateriaali. VOC-kaasut haisevat pistävältä ja ovat epämiellyttävän ja ärsyttävän tuntuisia. Kaasuja voidaan mitata mittauslaitteilla ja jäljittää niiden lähde.

Hajun syyn ja mahdollisen vaurion selvittäminen 

Hajun syy selvitetään edellä mainittujen keinojen lisäksi yleensä rakenteita erillisellä kuntotutkimuksella avaamalla/tutkimalla. Jos kohteessa on havaittu muitakin riskirakenteita, myös niiden kunto tulee selvittää rakenteita avaamalla. Avausten määrä ja paikat tulee määritellä tapauskohtaisesti.

Kuntotutkimukseen voidaan sisällyttää erilliset mikrobitutkimukset, joiden tarpeellisuus myös arvioidaan tapauskohtaisesti.

Huono sisäilma heikentää asumisviihtyvyyttä ja terveyttä merkittävästi. Jos kylmänä pidetyn talon hajuongelma ei lähde siivoamalla ja tuulettamalla lämmityksen jälkeen, on selvitettävä, mistä hajuongelma johtuu. Jos haju tuntuu vain ajoittain, voi kyseessä olla homeongelma. Tällöin on syytä kerätä näytteitä pinnoilta, sisäilmasta tai rakenteista. Kattava sisäilmatutkimus antaa myös hyvää tietoa talokaupoilla, joissa on havaittu mikrobiperäistä tai muuta hajua.

Hajuhaittoja, jotka aiheutuvat homeista ja kemiallisista yhdisteistä voidaan poistaa nykyään sisäilmasta hapetustekniikalla. Myös otsonaattoreita voidaan käyttää, mutta tällöin rakennuksessa ei saa samaan aikaan asua/oleskella. Ionisaatiota ja fotokatalyyttistä hapettamista voidaan käyttää asumisen ohessa. Puhdistin puhdistaa huonon sisäilman, jopa yli 99 % ilmassa olevista bakteereista, homeista, viruksista ja hajuista. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaisu, jos kohteessa on vaurioita tai haitallisia rakennusmateriaaleja.

Riskirakenteisiin on aina syytä suhtautua harkiten ja tutkien. PRKK:n asiantuntijat auttavat niin korjausrakentamisen kuin asunto- ja kiinteistökauppojen yksityiskohdissa. Liity jäseneksi ja osallistu koulutuksiimme, kysy neuvoja ja lue oppaitamme. Onnistut hankkeessasi. 

Tutustu Remonttitarpeen Katsastukseen

Tutustu ilmaisiin koulutuksiimme